Kun liikuntasali muuttuu juhlasaliksi

Aamulla liikuntasali täyttyy tutuista äänistä. Tennarit vinkuvat lattiaa vasten, pallot pomppivat ja lasten nauru raikuu korkeassa tilassa.

Koulupäivän aikana suuri liikuntasali elää monta elämää yhtä aikaa. Jakoseinät on laskettu alas, ja niiden avulla sali on jaettu useampaan erilliseen osaan. Yhdessä osassa pelataan koripalloa, toisessa harjoitellaan voimistelua ja kolmannessa rakennetaan esterataa. Jokaisella ryhmällä on oma tilansa ja oma tekemisensä.

Pallo lentää välillä korkealle ja joskus vähän sinnekin, minne sen oli tarkoitus mennä. Ikkunoiden edessä olevat pallosuojaverkot ottavat harhautuneet pallot turvallisesti vastaan ja suojaavat ikkunoita vauhdikkaiden liikuntatuntien aikana. Myös valaisinansaiden pallosuojaverkot tekevät työnsä ja suojaavat valaisimia ja muuta tekniikkaa.

Tänään salille tapahtuu kuitenkin jotain aivan erityistä. Viimeinen liikuntatunti päättyy. Pallot kerätään koreihin, patjat ja muut liikuntavälineet viedään paikoilleen ja viimeiset oppilaat juoksevat pukuhuoneisiin. Ovi sulkeutuu.

Hetken liikuntasalissa on aivan hiljaista. Sitten alkaa muodonmuutos.

Jakoseinät nousevat yksi toisensa jälkeen ylös. Päivän aikana erillisinä toimineet liikuntatilat yhdistyvät jälleen yhdeksi suureksi saliksi. Tila avautuu koko leveydeltään ja näyttää hetkessä aivan erilaiselta.

Mutta tämä on vasta alkua.

Salin toisessa päässä tapahtuu jotain. Lattiasta alkaa hitaasti nousta näyttämö. Päivällä lähes huomaamaton rakenne kohoaa oikealle korkeudelle, ja hetken kuluttua liikuntasalissa on täysikokoinen esiintymislava – nouseva näyttämö on valmis illan esitystä varten.

Näyttämön yhteydessä säilytetyt tuolivaunut otetaan esiin. Tuolit nostetaan paikoilleen rivi toisensa jälkeen, kunnes liikuntasalin lattialle on muodostunut katsomo. Siinä, missä muutamaa tuntia aikaisemmin juostiin pallon perässä, odottaa nyt yleisölle siisti ja järjestetty juhlasali.

Seuraavaksi muuttuu valo.

Pimennysverhot laskeutuvat ikkunoiden eteen. Ulkoa tuleva kirkas päivänvalo vähenee vähitellen ja salin tunnelma muuttuu. Liikuntasalin arkinen valoisuus antaa tilaa pehmeämmälle, hallitulle valaistukselle. Katossa ja näyttämön edessä olevat valaisinansaat otetaan käyttöön. Niihin asennetut valaisimet suunnataan näyttämölle juuri oikeista kulmista. Valo osuu sinne, missä sitä illalla tarvitaan – esiintyjiin, lavasteisiin ja näyttämön tapahtumiin.

Myös näyttämö valmistautuu.

Sivuilla olevat sivukateverhot rajaavat esiintymistilaa ja kätkevät taakseen sen, mitä yleisön ei vielä kuulu nähdä. Näyttämön esirippu sulkeutuu. Kaikki on valmista.

Vielä aamulla tämä oli liikuntasali, nyt se on juhlasali.

Ovet avataan, ja ensimmäiset vieraat saapuvat sisään. Vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja ystävät etsivät paikkansa. Tuolit täyttyvät yksi toisensa jälkeen. Puheensorina kasvaa, joku vilkuttaa tutulleen ja eturivissä odotetaan jo malttamattomana esityksen alkamista.

Sitten salin valaistus alkaa hitaasti himmetä. Puheensorina vaimenee. Lopulta salissa on lähes pimeää, vain valaisinansaisiin asennetut näyttämövalot jäävät palamaan. Ne piirtävät valokeilan suljetulle esiripulle.

Hetken kaikki odottavat aivan hiljaa....Sitten esirippu alkaa nousta.
Sen takaa paljastuu valaistu näyttämö. Sivukateverhojen välistä astuu ensimmäinen laulaja. Sitten toinen. Ja yhtäkkiä lavalle ilmestyy kokonainen joukko laulavia ja tanssivia koululaisia. Musiikki alkaa soida.

Koulun kevätmusikaali käynnistyy vauhdilla, ilolla ja energialla. Laulut ja esitykset seuraavat toisiaan, kunnes ilta alkaa lähestyä loppuaan. Vielä on kuitenkin yksi ohjelmanumero jäljellä – ja tällä kertaa mukaan tarvitaan myös yleisö.

Näyttämön eteen alkaa hiljalleen laskeutua valkokangas. Samalla kattoon lähes huomaamattomasti sijoitettu projektorihissi laskeutuu alas ja tuo projektorin oikealle käyttökorkeudelle.

Projektori käynnistyy. Valkokankaalle ilmestyvät illan viimeisen laulun sanat. Yhteislaulu. Yleisössä hymyillään. Joku tunnistaa laulun heti ensimmäisistä sanoista. Esiintyjät aloittavat, ja hetken kuluttua koko sali laulaa mukana – lapset näyttämöllä, opettajat, vanhemmat, isovanhemmat ja ystävät katsomossa.

Nyt juhlasali ei ole enää vain esiintyjien tila. Koko yleisö on osa esitystä.
Viimeinen sävel soi, aplodit täyttävät salin ja kevätmusikaali päättyy.

Ja tuskin kukaan yleisössä enää ajattelee istuvansa samassa tilassa, jossa vain muutamaa tuntia aikaisemmin pompoteltiin koripalloja ja harjoiteltiin kuperkeikkoja. Juuri siinä on monikäyttöisen tilan idea.

Hyvin suunniteltujen tuoteratkaisujen avulla sama tila voi mukautua päivän aikana täysin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Jakoseinät mahdollistavat useiden ryhmien samanaikaisen toiminnan. Pallosuojaverkot suojaavat ikkunoita liikunnan aikana. Nouseva näyttämö muuttaa lattiatilan esiintymispaikaksi, ja näyttämön yhteyteen suunniteltu tuolisäilytys helpottaa nopeaa muutosta katsomoksi. Pimennysratkaisuilla hallitaan luonnonvaloa, valaisinansailla rakennetaan tarkoituksenmukainen näyttämövalaistus ja esirippu sekä sivukateverhot viimeistelevät näyttämön.

Valkokangas ja kattoon integroitu projektorihissi puolestaan tuovat tilaan audiovisuaaliset mahdollisuudet esityksiä, juhlia, kokouksia ja muita tapahtumia varten – ja käytön jälkeen tekniikka voidaan jälleen nostaa huomaamattomasti pois tieltä.
Kyse ei siis ole vain yksittäisistä tuotteista. Kyse on siitä, mitä niiden avulla voidaan tehdä.

Aamulla liikuntasali. Illalla juhlasali. Ja esiripun noustessa – kokonaan uusi maailma.